Tänään - Suomen 99-vuotis itsenäisyyspäivänä - on aika nostaa suomalaisen sisun rinnalle suomalainen sydämellisyys.
Tänä aikana tarvitsemme Saara Aallon kaltaisia sydämen lähettiläitä, jotka kertovat meille, kuinka tärkeää on olla oma itsensä ja seurata unelmiaan. Kuinka tärkeää on nostaa erilaisuus rikkaudeksi. Kuinka tärkeää on kannustaa toisiamme. Kuinka tärkeää on antaa anteeksi meitä loukanneille.
Tahdon nähdä suomalaiset sydämellisenä ja sisukkaana monikulttuurisena kansana. Kiitos Suomi.
En aikonut enää kirjoittaa lääkäreistä, mutta näköjään se on elämässäni aihe, josta en pääse eroon. Kaikenlainen vallan väärinkäyttö harmittaa minua. Mutta aivan erityisen ikävää se on silloin, kun sitä käyttää lääkäri, jonka pitäisi pyrkiä ammattinsa puolesta korkeimpaan eettisyyteen, totuuteen ja inhimillisyyteen. Hänen käsissään on monen ihmisen mahdollisuus jatkaa elämäänsä elämisen arvoisena.
Sain eilen tietää, että eräs potilas oli tehnyt itsemurhan psykiatrisessa sairaalassa samalla osastolla, jossa läheiseni oli. Läheiseni kertoi potilaan olleen erityisen mukava ja kärsineen samoin kuin läheiseni vakavasti lääkkeiden sivuoireista. Tälle potilaalle oli annettu pakolla injektiona lääkettä, vaikka hän kertoi vakavista sivuoireista. Omaisena opin eroittamaan, mitka ovat sairauden oireita ja mitkä lääkkeiden sivuoireita. Onneksi läheiseni pääsi pois sairaalasta.
Potilaille saatetaan nostaa lääkeannoksia, vaikka he yrittävät lääketokkurassaan kertoa sivuoireista. Sivuoireisiin annetaan uutta lääkettä, joka aiheuttaakin lisää sivuoireita. Potilas on lopulta ihan sekaisin, mikä lääke aiheuttaa mitäkin. Itse sairauden oireet hukkuvat ja sekoittuvat sivuoireiden kanssa, niin että potilas tuntee sairaalassa tulevansa yhä "hullummaksi".
Kun sairaalassa yritin läheiseni puolesta puhua omahoitajalle lääkkeiden sivuoireista ja vaikkapa vapaavalintaisen lääkkeen puolittamisesta, niin vastaus oli aina: "Lääkäri päättää lääkityksestä."
Niinpä tietenkin. Vapaavalintaista iltalääkettä ei hoitaja voinut puolittaa, mutta sitten kun läheiseni poistatti sairaalassa ollessaan kaksi viisaudenhammasta, niin hänen surutta annettiin syödä yli viikon ajan Buranaa 800 mg päivässä. Läheiseni on aina halunnut välttää turhia lääkkeitä, mutta sairaalassa hänellä oli niin kauhea olo psykoosilääkkeen sivuoireiden vuoksi, että hän koki Buranan niitä hieman helpottavan ja pyysi siksi kipulääkettä. Hän söi viikon aikana kipulääkettä enemmän kuin siihen astisen elämänsä aikana yhteensä. Ihminen muuttuu sairaalassa toiseksi ihmiseksi lääkkeiden vaikutuksesta. Hän ei enää jaksa välittää, hän yrittää selvitä hetkestä toiseen. Hän ei uskalla näyttää tunteitaan, sillä silloin hänelle herkästi annetaan lisää "rauhoittavaa".
Kaiken huippu oli se, että läheiseni mukavaksi kehuttu omahoitaja suostutteli läheiseni kirjoittamaan tietojen luovutus kiellon sen jälkeen kun olin yrittänyt saada henkilökuntaa ymmärtämään, kuinka hirvittävä vaikutus eräällä "rauhoittavalla" lääkkeellä oli läheiseeni. Hän suorastaan syöksyi itsetuhoiseen masennukseen lääkkeen otettuaan viikonloppulomalla. Lisäksi hoitohenkilökunta ei huomannut, että läheiseni oli hirvittävien sivuoireden vuoksi jättänyt salaa psykoosilääkkeen ottamatta. Minä omaisena näin asioiden olevan hullusti läheistäni lomalle hakiessa, mutta omahoitaja vain tylysti ohjeisti, kuinka tällä lomalla läheiseni pitäisi nyt olla yksin kotona. He ymmärsivät tilanteen vasta viikonloppuloman jälkeen, kun läheiseni kertoi jättäneensä lääkkeenoton väliin jo pitemmän aikaa. Tietojen luovutus kielto ehti olla voimassa vain pari päivää läheiseni ymmärtäessä tilanteen ja poistaessa sen. Mutta tapauksella oli pitkälliset vaikutukset myös omaan terveyteeni; niin järkyttävää on, ettei voi luottaa niihin ihmisiin, joilta apu kuuluisi saada. Me veronmaksajat maksamme tämän henkilökunnan palkan ja meillä on oikeus saada ihmisarvoista kohtelua myös omaisena.
Lääkäreiden valta korostuu psykiatrisissa sairaaloissa, mutta valta päättää potilaan hoidosta on muussakin hoidossa viime kädessä lääkärillä. Ammattiylpeyden sokaisemina lääkärit tukevat samoin ajattelevia. Kun joku kolleega opiskelee esim. ravintoasioita, joita ei lääkäreiden koulutuksessa opeteta - vaikka ehdottomasti pitäisi - niin omissa porukoissaan monet lääkärit yleisesti pilkkaavat kaikkea heidän "oman laatikkonsa" ulkopuolella olevaa tietoa ja tietämystä. Funktionaalisten lääkäreiden ajatellaan olevan alinta kastia, vaikka he tosiasiassa hoitavat sairauksia, joita muut lääkärit eivät osaa hoitaa. Suoranaista kiusaamista esiintyy. Ja tähän vielä osallistuu ylimpänä taho, jonka pitäisi valvoa, että toiminta on eettistä. Valvira.
Eli toisille syötetään pakolla lääkkeitä, jotka tekevät heidät enemmän sairaaksi samanaikaisesti kun lääkäreiden tietämättömyyden vuoksi toiset eivät saa lääkkeitä, jotka tekevät heidät terveeksi, mitä tuhannet kilpirauhasen toimintahäiriöitä sairastavat kokevat parasta aikaa Suomessa. Molemmissa tapauksissa ihmiseltä saatetaan viedä kokonaan normaali toimintakyky.
Kuulostaisi ihan huonolta vitsiltä ellei olisi niin totta!
