Itsereflektio vaatii valtavasti henkistä ja psyykkistä kapasiteettia yksilöltä - ja systeemi on aina yksilöidensä summa, ja parhaimmillaan itsereflektion toteutuessa enemmän kuin se. Mitä suurempi toimija ja mitä enemmän ja pidempään on totuttu toimimaan tietyllä tavalla, vaikka sitten hyvinkin epäoikeudenmukaisella tavalla, niin sitä helpompi on mennä systeemin taakse piiloon, kieltää oma vastuu ja jatkaa totuttua vääryyttä.
Siksi en juuri enää odota Vakuutusoikeuden, työeläkeyhtiöiden tai Kelan taholta kykyä itsereflektioon. He jatkavat vääryyksiään niin kauan kuin niiden ylimmän johdon sielu sietää ja niin kauan kuin tavallisille työntekijöille on palkkapussi tärkeämpi kuin oikeus ja inhimillisyys.
Ja valituselimet menevät piiloon vakuutusoikeuden taakse, tai toisinpäin - kuin pikkulasten hiekkalaatikkoleikissä: "En se minä ollut, vaan tuo toinen."
Tässä Piiri Pieni Pyörii -leikissä on mukana koko lääkärikunta, halusivat lääkärit tai eivät. Voin vain kuvitella lääkäreiden turhautumisen jatkuvien turhien B-lausuntojen kirjoittamisesta. Ammattilaisten vitsailu "kiertopalkinnoista", tarkoittaen näitä potilaita, on ehkä joistakin lääkäreistä hauskaa, mutta yhä useamman toivoisin sen ymmärtävän olevan ala-arvoista ihmisten halveksimista ja räikeää eriarvoistamista. Vierestä seuraaja, joka ei puutu kiusaamiseen, on myös kiusaaja.
Miksi muutosta ei vaadita suurella joukolla ja kovaäänisemmin! Olisiko NYT aika ottaa se aika itsereflektiolle?
