Itsereflektio vaatii valtavasti henkistä ja psyykkistä kapasiteettia yksilöltä - ja systeemi on aina yksilöidensä summa, ja parhaimmillaan itsereflektion toteutuessa enemmän kuin se. Mitä suurempi toimija ja mitä enemmän ja pidempään on totuttu toimimaan tietyllä tavalla, vaikka sitten hyvinkin epäoikeudenmukaisella tavalla, niin sitä helpompi on mennä systeemin taakse piiloon, kieltää oma vastuu ja jatkaa totuttua vääryyttä.
Siksi en juuri enää odota Vakuutusoikeuden, työeläkeyhtiöiden tai Kelan taholta kykyä itsereflektioon. He jatkavat vääryyksiään niin kauan kuin niiden ylimmän johdon sielu sietää ja niin kauan kuin tavallisille työntekijöille on palkkapussi tärkeämpi kuin oikeus ja inhimillisyys.
Ja valituselimet menevät piiloon vakuutusoikeuden taakse, tai toisinpäin - kuin pikkulasten hiekkalaatikkoleikissä: "En se minä ollut, vaan tuo toinen."
Tässä Piiri Pieni Pyörii -leikissä on mukana koko lääkärikunta, halusivat lääkärit tai eivät. Voin vain kuvitella lääkäreiden turhautumisen jatkuvien turhien B-lausuntojen kirjoittamisesta. Ammattilaisten vitsailu "kiertopalkinnoista", tarkoittaen näitä potilaita, on ehkä joistakin lääkäreistä hauskaa, mutta yhä useamman toivoisin sen ymmärtävän olevan ala-arvoista ihmisten halveksimista ja räikeää eriarvoistamista. Vierestä seuraaja, joka ei puutu kiusaamiseen, on myös kiusaaja.
Miksi muutosta ei vaadita suurella joukolla ja kovaäänisemmin! Olisiko NYT aika ottaa se aika itsereflektiolle?
10.3.-26:
Hylkäävät kuntoutustuki- ja ekäkepäätökset ja niiden tuoma ahdistus herättävät kolmen aikaan aamuyöstä kirjoittamaan...
Mietin sitä, kuinka mahdollisesti AI tuo lääkäreille uusia keinoja tunnistaa toisen ihmisen uupumus ja kipu. Jos ja kun noita uusia helppoja ja halpoja keinoja löytyy realisoida uupumus ja kipu myös mittaamalla, niin miten se vaikuttaa niihin lääkäreihin, jotka ovat toiminnallaan olleet tuhoamassa potilaiden elämää sen sijaan, että olisivat auttaneet?
Kieltävätkö he edelleen oman osuutensa? Ja jos he näkevät tuottamansa tuskan potilaille, niin kestääkö heidän psyykensä sen? Epäilen, ellei ole kyse narsistisesta henkilöstä.
Kaikkea sitä mieleen juolahtaakin aamuyön tunteina. Äärimmäisyyksiin asti lääkäreiden taholta kiusatulla.
Niin ja ei kai tuostakaan olisi potilaille mitään hyötyä, kun eihän nytkään monen työkyvyttömyys ole todisteista kiinni ja käsittelijöiden täytyy olla narsistisia ja täysin vastuuttomia, että he voivat evätä ihmisiltä avun. He eivät välitä muusta kuin itsestään. Se on se totuus, joka ei muuksi muutu, vaikka kuinka asiaa pähkäilisin.
Ja kun harjoitetaan kollektiivista silmien sulkemista ja hyväksytään vaieten vääryys, niin ei siinä mitkään todistamiset auta. Vaikka toivoisin, että Natsi-Saksan ajasta oltaisiin tarpeeksi viisastuttu, niin lääkärit kykenevät julmuuteen edelleen.
Uupuneiden potilaiden halveksiminen lääkäreiden taholta tuntuukin suorastaan ideologiselta asenteelta. Lääkärin ei tarvitse myöntää omaa tietämättömyyttänsä, kun vika on aina potilaassa - hänet on niin helppo leimata luulosairaaksi tai teeskentelijäksi. Sellaisella lääkärillä ei kuitenkaan ole kehumista omissa tunnetaidoissa, joka noin kykenee toista ihmistä ala-arvioimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti