Tulipa mieleeni, että kuinkahan monta potilasta/asiakasta minua kesällä 2019 "hoitanut" lääkäri on ehtinyt kaltoinkohdella minun jälkeeni. Mitä liikkuu tuon lääkärin mielessä tänä päivänä? Ottiko hän yhtään opikseen palautteestani vai naureskeliko vain "hankalalle potilaalle", kun sai apulaisylilääkärinkin tuen itselleen?
Potilaan ilmoittamasta lääkärin laiminlyönnistä tai huonosta käytöksestä esittää pahoittelunsa palvelupäällikkö niin, että hän pahoittelee potilaan kokemusta. Hän ei ota kantaa siihen, onko toimittu väärin tai muuttaako potilaan palaute mitään. Jos potilas jaksaa tehdä muistutuksen ylilääkärille, niin edelleenkään se ei johda mihinkään - tai ainakaan potilaan tietoon ei tule, että johtaisi. Kukaan ei siis oikeasti kanna vastuuta virheistä. Kukaan ei pyydä edes anteeksi väärää toimintaa. Ja kuitenkin vain se olisi omassa tapauksessani riittänyt siihen, että olisin voinut jättää tapahtuneen taakseni.
Olen kirjoittanut lukemattomia kertoja lääkärin työn arvioinnin, palautteen käsittelyn ja itsereflektoinnin tärkeydestä. Kuinka voi olla, ettei sosiaali- ja terveysalalla tuo kaikki ole jo jatkuvassa käytössä työn kehittämiseksi? Missä muussa työssä asiakkaan palaute voisi olla tärkeämpää, kuin lääkärin työssä ja koko sosiaali- ja terveysalalla?
Milloin meillä ymmärretään laittaa lääketieteen opiskelijoiksi pyrkiville soveltuvuustestit? Montako narsistista persoonaa meillä on lääkäreinä tai lääkäreiden kouluttajina, kun pelkkää älykkyyttä ja muistia testataan? Narsismi ja lääkärinammatti yhdessä ja samassa henkilössä on vaarallinen yhdistelmä potilaan kannalta, mutta tulehduttaa myös työyhteisöt ja koko terveydenhuoltosysteemin.
Lääkäri, joka ei myönnä virheitään, on vaarallinen lääkäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti