torstai 17. marraskuuta 2016

"Kissat pöydälle"

Olen yli 50 vuotta elämää katsellut "kukkahattutäti". Pidän hatuista ja kukista ja joskus ihmettelen, mitä vikaa niissä voisi olla. Jos joku ei pidä kanssani samoista asioista niin opettelen elämään sen kanssa. Kaikkien ei tarvitse pitää kaikista. Entiselle kiltille tytölle siinä on hieman opettelua, mutta harjoitus tekee mestarin.

Tässä ajassa on aika alkaa "nostaa kissat pöydälle". Ihan "kaikki kissat", niin ettei mitään jää piiloon ja epäselväksi. Ensin se kannattaa tehdä omassa elämässä niin, että jokainen pelko, kiukku, katkeruus, hämminki ja mikä vaan kaihertava kutina sydämen sopukoissa nousee kohdattavaksi silmästä silmään. Ja sen jälkeen hyväksyvillä kiitoksilla vapautettaviksi.

En voi muuttaa maailmaa ympärilläni, ainoastaan itseni. Kun muutan itseäni hyväksyvämmäksi, niin saattaa käydä niin, että myös maailma ympärilläni muuttuu kauniimmaksi.

Minun muutokseni kiltistä tytöstä rohkeasti suunsa avaavaksi kukkahattutätiksi kulkee sellaisen oman polun kautta, jossa kerron asiat juuri sellaisina kuin ne koen. Entiselle kiltille tytölle se on haastava koulu, sillä kaikki näkemäni ei ole kaunista. Niin paljon kuin tahtoisinkin elämässäni aina valita pelon ja vihan sijasta rakkauden.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti