Kirjoitin aiheesta 3.7.2017 tässä blogissa:
Miksi tämä asia on niin vaikea? Miksi useimpia lääkäreitä ei kiinnosta potilaan historia homeongelmiin liittyen? Mistä lähtee se potilaita halveksiva asenne, jota jopa kouluttajat levittävät eteenpäin? Miksi ihminen ollaan laittamassa psykiatrille, jotta vuosikausia työkyvyttömänä ollut voisi saada edes työkyvyttömyyseläkettä, vaikka homeelle altistuminen olisi selvä asia? Miksi työkyvyn mittaamiseksi tehdään pilipalitutkimuksia, jotka eivät kerro mitään? Henkilökuntaa ei kouluteta, jos koko systeemi on kieltänyt vuosia koko ongelman olemassaolon.
Ovatko useimmat lääkärit niin systeemin orjia vai vain yksinkertaisesti liian kuormittuneita, ettei heitä jaksa kiinnostaa tai eivät ainakaan sitä potilaalle osoita, jos kiinnostaisikin? Vai onko vika sittenkin päättäjissä?
Miksi potilaiden kanssa yhteistyön tekeminen on niin vaikeaa silloin, kun lääkärillä ei ole koulutuksensa puolesta riittävästi tietoa potilaan ongelmaan liittyen? Lähtökohtahan on lääkärin työssä luottamus potilaan ja lääkärin välillä ja koko työltä on vedetty pohja pois, kun potilaan kokemukseen ei luoteta. Eikä haluta luottaa, vaikka tutkimustietoakin olisi - mikä ihme tässä mättää? Miten potilas voisi luottaa lääkäriin, joka ei ota häntä todesta?
Onneksi on sentään tutkijoita, jotka uskaltavat puhua. Toivon, että tämä uutinen saa enemmän ja laajempaa valtakunnallista painoarvoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti