Tein 1990-luvulla pitkään
lastentarhanopettajan sijaisuuksia Päiväkoti ........ssa. Rakennus
on myöhemmin purettu homeen vuoksi, vaikkei se ollut kovin vanha rakennus edes.
Osassa rakennusta oli hyvin tympeä haju,
jota harva työkavereistani haistoi, johtuen ehkä siitä, että moni tupakoi.
Samoihin aikoihin olimme lasteni kanssa lyhyen ajan altistuneet homeelle myös
kodissamme tiskikoneen vuodettua rakenteisiin.
Tuohon aikaan minulla oli vuosikausia
jatkuvasti pientä lämpöä, hengitystieongelmia ja kaikkea mahdollista
selittämätöntä vaivaa. Terveyskeskuksen ylilääkärin käyttäytyminen
minua kohtaan oli käsittämättömän julmaa hakiessani apua. Noihin aikoihin
otatin varulta myös amalgaamit suustani, olihan suussani 12 paikkaa, joista osa
tosi suuria paikkoja. ”Amalgaamia” ei olisi saanut lääkärille mainita, koska se
sana sai lääkärissä aikaan alkeellisen puolustusreaktion ja potilas jäi ilman
apua.
Samoihin aikoihin, kun lääkärit
vakuuttelivat amalgaamin turvallisuutta, oltiin kovasti huolissaan siitä,
kuinka hautausmaalla elohopea pääsee vainajien suussa olevista
amalgaamipaikoista maaperään. Huoli on aiheellinen, kun kyseessä on
raskasmetalli. Kummallisesti se oli kuitenkin ihmisen suussa ”turvallista”.
Kyllä siinä sai pieni ihminen ihmetellä, voiko tällainen olla tottakaan!
Viimeiseksi työpaikakseni
lastentarhanopettajana jäi Päiväkoti ....... vuonna 2002.
Rakennus ei ollut vanhakaan, tietääkseni 1980-luvulla rakennettu, mutta se
purettiin homeen vuoksi maan tasalle. Varsinkin vauvojen osastolla haju oli
hirvittävä; olin kauhuissani, miten tuollaiseen hajupesään jätetään pieniä,
kaikkein herkimmässä iässä olevia lapsia. Siellä työskennellessäni homeongelma
vasta alettiin ottaa todesta ja tutkia. En ehtinyt olla montaa kuukautta
töissä, kun jouduin käymään lääkärissä sairastamisen vuoksi, mutta lääkäri ei
kirjoittanut edes sairauslomaa. Olin niin väsynyt jo lääkäreihin, etten tainnut
tuolloin jaksaa vaatia heiltä mitään. Sanoin itseni irti sijaisuudesta ja sain
käydä Työvoimatoimiston kanssa melkoisen taistelun, etten joutunut karenssille.
Tuon tapahtuman jälkeen päätin vaihtaa alaa, vaikka se olikin raskas päätös.
Lääkärini, joka on Valviran hampaissa, on AINUT lääkäri, joka on
YMMÄRTÄNYT huonon sisäilman vaikutuksen terveyteeni. Huonoksi onnekseni
rakennus, jossa toimin yrittäjänä seitsemän vuotta, oli vanha rakennus, jossa
epäiltiin homeongelmaa. Asuinkin samassa rakennuksessa neljä vuotta.
Ihan uskomatonta on kuulla joidenkin ns. asiantuntijoiden - jopa lääkäreiden kouluttajan - naureskelevan homeongelmien olevan vain korvien välissä ja "tarttuvan" sosiaalisessa mediassa. Huh huh, millaisia ihmisiä meillä on päässyt opiskelemaan lääkäriksi ja jopa lääkäreiden kouluttajiksi. Ei ole sitten ihme se potilasta halventava ja pilkkaava asenne, johon törmääminen on lääkärin vastaanotolla jo arkipäivää.
Lisäys 16.1.2022:
Ylen verkkouutisissa oli pari päivää sitten tämä uutinen oululaisesta tutkimuksesta.
On hienoa, että nyt on tutkimusnäyttöä.
Mutta voisiko lääketieteessä tulla jatkossa periaatteeksi, että ihmistä ei saa jättää ilman apua tutkimustulosten puutteen vuoksi?
Voisiko tulla periaatteeksi se, että ihmisen kokemusta uskotaan, elleivät tutkimukset toisin todista?
Lisäys 9.6.-22:
Oulun poliisiasemalla 21 työntekijää sairastui sisäilmasta astmaan – väitöstutkimus osoittaa yhteyden rakennuksen kosteusvaurion ja sairauksien välillä (yle.fi)
Vieläkö joku lääkäreiden kouluttaja kehtaa naureskella homeesta sairastuneille ja opettaa samaa asennetta tuleville lääkäreille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti