Prosenttiliike lääkäreille?

Muistui mieleeni 80-luvun prosenttiliike; itsekin maksoin tuolloin pienestä lastentarhanopettajan palkastani prosentin Suomen Pakolaisavulle.

Mitä jos ne lääkärit, jotka oikeasti haluavat toimia eettisesti ja oikeudenmukaisesti, perustaisivat prosenttiliikkeen kaltoinkohdeltujen potilaiden hyväksi? Nyt siihen joukkoon kuuluu Suomessa jo aikamoinen joukko vanhuksiakin. Tai rahat voisi kohdentaa vaikka me/cfs-sairaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja tutkimiseen potilaan kannalta kestävällä tavalla. Ja vaihtoehtoja toki löytyy; mielenterveystyö yhtenä suurena kohteena myös.

Tämän hetkinen tilanne on Suomessa kestämätön. Tarvitaan kipeästi yksilötason ratkaisuja todellisen vastuunkantamisen esimerkkiä osoittamaan niin lääkärikunnalle, Kelalle, työkyvyttömyyseläkeasioiden muutoksenhakulautakunnille, vakuutusoikeudelle ja päättäjille; pisaroista syntyy puro, puroista syntyy joki, joesta tulee lopulta meri.

Listaan tähän perusteluita prosenttiliikkeelle:

- nykyhallitus antaa lääkäreille veronalennuksia, samalla kun se ottaa elämisen mahdollisuuksia pois näiden lääkäreiden asiakkailta ja mm. Kelan lääkäreiden kaltoinkohtelun kohteilta

- lääkäreillä on välttämättömään elämiseen vähintään kymmenkertainen määrä rahaa verrattuna heidän kaltoinkohtelun kohteidensa saamaan rahasummaan, vaikka näillä sairailla olisi kymmeniä vuosia tunnollista työelämää ja ahkeruutta takana

- yksityislääkäreiden ja tällä menolla myös terveyskeskusten taksat ovat kohtuuttomia useimpien pitkäaikaissairaiden ihmisten tuloihin nähden

- Kelan ja työeläkeyhtiöiden sekä muutoksenhakuelinten harjoittama potilaiden kaltoinkohtelu koskee eettisesti myös kaikkia B-lausuntoja kirjoittavia lääkäreitä, koska nämä kollegat tekevät heidän työnsä tyhjäksi

- yhteiskunta on kouluttanut lääkärit; siksi heillä on velvollisuus toimia eettisesti ja yhteiskunnan hyväksi

- yhteiskunnan eriarvoistuminen lisää väkivaltaa ja väkivallanuhreja; sellainen yhteiskunta ei ole kenenkään etu 

- vastuunkantamista ei voi sysätä yhteiskunnalle; se on jokaisen kannettava myös henkilökohtaisesti; sairaan ihmisen vastuu on hoitaa itsensä ja saada siihen yhteiskunnalta apu***, lääkärin vastuu on auttaa siinä

Ja tässä on mahdollisia tavoitteita, joita prosenttiliikkeelle olisi:

- eettisyyden palautus lääkärintyöhön esimerkin kautta

- osoitus potilaille, joilla on huonoja kokemuksia lääkäreistä, että kuinka paljon on myös vastuunsa kantavia lääkäreitä, joiden ainut tavoite työlleen ei ole raha

- lääkärintyön kunnianpalautus

- tieteellisen tutkimuksen kunnianpalautus; lääketiede on potilaiden auttamista varten, ei narsististen henkilöiden keino rikastumiseen

- vaikuttaminen päättäjiin; mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei

- prosenttiliike-logo olisi yleisesti tiedossa ja toisi sitä käyttävälle lääkärille myös arvostusta

***Pohjimmiltaan tämä blogikin on avun huuto lääkäreille; haluan vain rauhan, hermostoni huutaa vain lupaa olla rauhassa ja toipua; sitä te ette ole, hyvä lääkärikollektiivi, minulle antaneet, kun sallitte osan kollegoistanne toimia kuin rikollinen ihmisiä heitteille jättäen ja alistaen Te-palvelun asiakkaaksi, johon he eivät kuulu, ja pienentäen sairaiden ihmisten toimeentulon alle selviytymisrajan ja tehden elämisen mahdollisuuden riippuvaiseksi Te-palvelun mielivaltaisuudesta. Eikä kukaan kysy, jaksavatko nämä sairaat vielä kaiken kukkuraksi huolehtia sota-aikana lapsuutensa eläneistä vanhemmistaan, kun he ovat ysikymppisiä.

Lääkärit kiusaajina?

Hyvät lääkärit, olisiko aika kunnostautua potilaiden kohtaamisessa?! Sitä varten yhteiskunta teidät lääkäreiksi koulutti. 

Some on pullollaan ihmisten järkyttäviä lääkärikokemuksia, lukekaa niitä. Uudistakaa lääkärikoulutusta. Täydennyskouluttautukaa. Teillä, jos kenellä, on siihen varaa.

Lääkärit ovat tehneet itsestään vitsin liian monen ihmisen silmissä. Niin ei voi enää jatkua. Lääkärin on tultava potilaan tasolle.

Olisiko mahdollista, että te lääkärit ette olisi enää keskenänne me/cfs-sairauden suhteen niin kuin hiekkalaatikolla kinastelevat pikku lapset? 

Vaan ryhtyisitte aikuisiksi vastuunkantajiksi ja pääsisitte edes siinä yksimielisyyteen, että  

- yksikään lääkäri ei voi enää kiusata me/cfs-sairaita (ei edes Kelan lääkäri, eikä edes Kelan johtava ylilääkäri, joka on täydellinen rikollinen minun silmissäni)  

- että kuntoutuakseen sairaan ihmisen hermostolle pitää antaa  mahdollisuus lepoon kehoaan kuunnellen (pacing eli tauottaminen, jonka voi määritellä vain sairas itse)

- tarvittava määrä lepoa (pacing) eli tarvittaessa kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke ovat ainut tarjolla oleva kuntoutusmahdollisuus, joka ei maksa mitään terveydenhuoltosysteemille; se ainoastaan vähentää byrokratiaa siellä, minne sairas ihminen ei kuulu (työttömäksi työnhakijaksi)

Kuinka vaikeaa tämä voi olla lääkäreille ymmärtää - varsinkin Kelan lääkäreille, sosiaaliturva-asiain muutoksenhakulautakunnan lääkäreille, työeläkeasiain muutoksenhakulautakunnan lääkäreille ja vakuutusoikeuden lääkäreille? He ovat myös lääkäreitä. 

Miten on mahdollista, että he saavat toimia täydellisen vastuuttomasti kaiken lääkärin etiikan unohtaen? Ja saavat siitä SUUREN palkan, että kiusaavat sairaita ihmisiä ja saattavat heidät sairauden lisäksi suureen taloudelliseen ahdinkoon?

Miten se on mahdollista? Miksi kukaan ei vastaa, miten se on mahdollista Suomessa vielä vuonna 2026?

Miksi Lääkäriliitto ei luo painetta näitä todellisia rikollis-lääkäreitä kohtaan? Sen sijaan, että parhaat lääkärit Suomesta ajetaan ulkomaille, kun heidän työnsä estetään Suomessa!!

Ja ennen kaikkea 63-vuotiaan naisihmisen neuvo: Olkaa ihmisiksi!

Kiitos.

Lääkäriltä ei saa apua krooniseen yskään

Minulla on ollut paljon yskää lapsesta saakka. Isäni poltti lapsuuden kodissani tupakkaa sisällä ja kärsin siitä kovin. En kuitenkaan syyllistä siitä isääni, se oli ollut hänen nuoruudessaan nuorten miesten tapa ja kuten kaikki tiedämme, tupakasta vieroittuminen on vaikeaa. Ja isäni siihen kuitenkin pystyi, kun oma tyttäreni oli pieni.

Lapsuuteni kotikaupungissa oli myös selluloosatehdas, jonka päästöt olivat siihen aikaan aivan järkyttävät. Muistan, kuinka usein se haju oli niin hirvittävä, että tuntui vaikealta hengittää. Toki uskon myös tunnestressillä olevan suuren vaikutuksen hengitystieongelmiin.

Angiinoita minulla oli lapsena ainakin kerran vuodessa, ja sain niihin tietysti aina antibioottikuurin. Oli myös keuhkoputkentulehduksia ja joskus myös keuhkokuume. Lisäksi perheessäni syötiin aika paljon sokerisia herkkuja, aina oli jälkiruuaksi makeaa marjasoppaa. Pohja hiivan liikakasvulle oli siis rakennettu. Ja mikä pahinta, lääkärit eivät vielä 90-luvulla ainakaan ymmärtäneet siitä mitään. Vähättelevä suhtautuminen jatkuviin hiivaongelmiin ja tietämättömyys ruokavalion merkityksestä loistivat poissaolollaan lääkärikunnassa. 

1990-luvulla minulla alkoi hieman hahmottua tuo liiallisen antibioottien käytön ja sokerisen ruokavalion merkitys terveyteni reistaamisessa. Myöhemmin sitten myös mahdollinen perinnöllinen taipumus, aistiyliherkkyys ja jopa nivelten yliliikkuvuus ovat tulleet tietoisuuteeni mahdollisina vaikuttajina. Mutta mihinkään näihin en ole saanut lääkäreiltä apua. Nyt ymmärrän paremmin myös kaiken kokemani vaikutuksen hermostoon - ja miksi se on ylikierroksilla ja romahtanut.

Niin ja sanaa amalgaami en ole viitsinyt tuskin enää edes mainita yli pariinkymmeneen vuoteen, kun se ainakin vielä 90-luvulla tuntui oikeuttavan lääkärin halveksimaan potilasta, jos tämä uskalsi epäillä oireitaan elohopean aiheuttamiksi - kas kun se elohopea muuttui vaaralliseksi ihmisten hampaissa vasta hautausmaalla.

Palaan nyt yskään. Siihen eivät lääkäreiden yskänlääkkeet auttaneet koskaan yhtään. En tässä edes avaa homeopatian merkitystä minulle yskän hoidossa, koska lääkäreiden suhtautuminen on siihen niin halveksuvaa. 

Jo 90-luvulla kysyin kerran lääkäriltä, että onko keuhkoputkentulehdukseen pakko syödä antibioottia ja lääkäri sanoi, ettei ole ja että se paranee ilmankin, mutta kestää pidempään. Tuolloin jo tiesin, että minulla EI OLE MUUTA KEINOA kuin välttää antibiootteja, jos haluan päästä hirvittävän kiusallisista hiivatulehduksista eroon. 

Ja toki ymmärsin, että ongelma koskee suolistoa ja koko kehoa aina aivoihin saakka, vaikka lääkärit eivät tuota silloin ainakaan vielä myöntäneet. He katsoivat oikeudekseen halveksia heitä, jotka puhuivat hiivasyndroomasta (riippumatta siitä, kuinka korkeasti koulutettu ihminen siitä oli puhumassa).

Vuosia sitten löysin verrattoman hyvän valmisteen yskän hoitoon, nimittäin n-asetyylikysteiinin. Sitähän käytetään sairaaloissa mm. keuhkosairauksien hoidossa. Enkä tiedä, uskallanko tästä edes puhua, koska jos NAC-kapseleiden helpottava vaikutus paljastuu lääketehtaille ja siitä tehtäisiin lisää tieteellisiä tutkimuksia, niin kohta siitä tulisi reseptilääke ja se olisi vain apteekkitavaraa. Olen nähnyt jo tarpeeksi lääketieteellistä vallankäyttöä, joka piiloutuu turvallisuusväittämien - tai ties minkä - taakse.

Lääkärit ovat tuoneet minulle elämässäni enemmän turvattomuutta kuin turvaa. Toki olen kiitollinen angiinoihin määrätyistä antibiooteista, enkä tiedä, kuinka olisin parantunut ilman niitä. Joten kiitos siitä, lääkärit - noissa tapauksissa antibiootti oikeasti toi turvaa. Mutta miten angiinat olisi voinut ennaltaehkäistä, se minua kiinnostaa. Itse olen tehnyt niin valtavasti terveyteni eteen töitä, etten osaa sanoa tiettyä syytä siihen, miksi angiinat kohdallani loppuivat.

NAC:sta huolimatta yskäni on nyt kestänyt yli neljä viikkoa, koska stressi äidin asioista oman terveyden lisäksi on ollut niin valtava. Siltikään hetkeäkään ei ole tullut mieleeni, että menisin lääkäriin. Miksi menisin, kun lääkärillä ei ole tarjota kuin antibioottikuuri, josta tietäisin tulevani vain sairaammaksi? 90-luvun jälkeen olen syönyt vain yhden antibioottikuurin ja se oli virtsatietulehdukseen. En syö antibiootteja ellei jokin sairaus ole sietämätön tai tiedän sen koituvan kuolemaksi.

Yskä rauhoittuu aina, kun otan NAC-kapselin ja sitten saan taas sen puolesta ainakin yöni nukuttua.

Jos olet lääkäri tai lääketeollisuuden edustaja, joka tätä tekstiäni luet, vetoan eettisyyteen ja omaantuntoosi; älä enää rahasta ylenpalttisesti sairauksilla, vaan tuo apua ihmisille, kiitos. Jo nyt sairauksilla rahastaminen on mennyt niin överiksi ja yli, että hävettäisi olla lääkäri. Ajattelehan, että usein eniten sairastavien tulot ovat 1000 €:n luokkaa kuussa. Minä olen yksi heistä. 

P.S. Uupumuksen lisäksi pahin oire minulla on krooninen silmä- ja pääkipu. Mistä se johtuu, se ei ole lääkäreitä kiinnostanut. Se on kestänyt 34 vuotta. Toistan 34 vuotta. Silmiäni olen itse tutkituttanut vain yksityislääkärillä. Yhteiskunnan varoilla silmiäni ja päätäni ei ole tutkittu kertaakaan!!!! 

Tosin en ole hirveästi tutkimuksiin sen jälkeen pyrkinyt, kun terveyskeskuslääkärin kirjoittama pään magneettikuvauslähete tuli joskus aikoinaan yliopistollisesta sairaalasta bumerangina takaisin. Ja näin, kuinka lääkärit eivät hoitaneet ihmistä kokonaisuutena, vaan osina - kuin automekaanikko. Vain hyvin vähän on ymmärrystä siitä, mitkä asiat liittyvät toisiinsa, ja näin ollen vastaanotolla on turha kertoa useampaa oiretta kerralla, ettei lääkäri häkelly ja syyllistä potilasta :)