Nainen oli pitkäaikaisesta uupumuksesta ja sen eri vaiheista piittaamatta alkanut opiskella. Hän oli tehnyt ihan kaikkensa, että jaksaisi. Hän oli opiskelijoista vanhin ja opiskelu oli rankkaa nuoremmillekin ja kävi niin, että nainen uupui totaalisesti. Silloin hän aikaisemmista lääkärikokemuksistaan jännittyneenä uskaltautui pitkästä aikaa lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen sairauslomaa saadakseen.
Nainen oli miettinyt etukäteen, miten ilmaisisi uupumustaan, että olisi mahdollisimman ymmärrettävä. Mutta sekään ei ollut auttanut. Lääkäri oli tuijottanut näyttöä sen näköisenä, ettei juuri kuullut naisen puhetta. Lääkäri oli kysellyt suunnilleen samat asiat naiselta, kuin mitä nainen itse kysyisi lapsiltaan, jos näillä olisi jaksamisongelmia: Nukutko hyvin ja syötkö hyvin. Muu lääkäriä ei sitten tuntunutkaan kiinnostavan.
Lääkäri oli jopa tokaissut naiselle tämän syöneen "kiellettyjä" lääkkeitä tarkoittaen kilpirauhaslääkkeitä Thyroid Erfaa ja Liothyroninia, jotka sisältävät t3-hormonia. Lääkärin tietysti pitäisi tietää, että t3 on kilpirauhashormonin aktiivinen muoto, joksi t4:n eli tyroksiinin on kehossa muututtava ennen kuin se on keholla mitenkään käytettävissä. Lääkärin tietysti pitäisi tietää, että aina tuo muunto ei toimi - stressin ollessa usein tässä yhtenä vaikuttajana. Lääkärin olisi tietysti pitänyt tietää, että naisella on ollut lääkkeisiin erityislupa, kun hän niitä on käyttänyt. Eli eivät tietenkään ne mitään kiellettyjä voineet olla.
Nainen oli käyttänyt kyseisiä lääkkeitä reilu kaksi vuotta ja voinut jo välissä paremmin. Hän oli kuitenkin lopettanut lääkkeiden käytön jo vuosi sitten, koska Valvira oli ottanut hampaisiinsa myös hänen lääkärinsä. Suomessa kun näes lääkäri ei saa parantaa potilaita - eiväthän silloin lääketehtaat pääsisi enää rikastumaan.
Nainen tiesi, ettei saisi terveyskeskuslääkäriltä t3:a sisältävää lääkettä ja hän sitä paitsi halusi vielä kokeilla pärjäisikö ilman; olihan valtava stressitilanne hänen elämässään helpottanut. Ja kilpirauhanen reagoi herkästi pitkittyneeseen ja kovaan stressiin. Hänellä ei siis ollut mitään vaatimuksia lääkärille kilpirauhashormonin suhteen. Hän tarvitsi vain kipeästi sairauslomaa opiskeluista, joka oli tällä kertaa suurin stressitekijä.
Nainen mainitsi lääkärille myös kirjainyhdistelmän CFS eli kroonisen masennusoireyhtymän. Lääkäri oli vain hiljaa eikä sanonut siihen mitään. Nainen jäi itsekseen pohtimaan, tiesikö lääkäri edes, mitä CFS tarkoitti.
Lääkäri sai näyttöä tuijottaessaan selville, että nainen oli perunut lähetteensä tutkimuksiin kaksi vuotta sitten hänen vielä ollessaan yksityislääkärin potilas eikä lääkäriä tuntunut kiinnostavan miksi, koska hän jo muitta mutkitta diagnosoi naisen "sopeutumishäiriöiseksi" tämän vuoksi. Nainen oli jo tässä vaiheessa vastaanottoa niin täydellisen stressaantunut lääkärin käytöksestä, että kun lääkäri lupasi kirjoittaa viikon sairausloman, nainen tokaisi: "Oletko tosissasi?" Nainen siis näin sanoessaan ihmetteli, että kuvitteliko lääkäri uupumuksen paranevan viikossa.
Tätä naisen ei olisi pitänyt tehdä, koska nyt lääkäri loukkaantui ja suuttui, nousi tuoliltaan ja käveli ovelle uhaten kutsua vartijan paikalle. Nainen oli täydellisen tyrmistynyt, mutta kykeni kuitenkin tyrmistykseltään pyytämään lääkärin takaisin tuolilleen. Hän sai viikon sairausloman ja lääkäri aikoi kysyä kollegoiltaan neuvoa jatkosta. Nainen ei voinut kuitenkaan ajatella sellaista, että noin ylimielinen ja ymmärtämätön lääkäri esittelisi hänen asiaansa yhtään kellekään. Niinpä hän lopetti koulun ja yritti selvitä Te-palveluiden kanssa parhain päin.
Kiukku siis tiesi, kuinka täydellisen oikeutettua sen olemassaolo on naisen mielessä. Sopu sen sijaan puolusteli itseään sillä, että se toisi mielenrauhaa toisin kuin Kiukku. Kiukku vain uuvuttaisi lisää jo uupunutta. "Sitä paitsi", Sopu neuvoi, "terveyskeskuslääkäreillä on kuulemma niin rankkaa työssään, ettei ole mikään ihme, että he välillä herpaantuvat ja väsyvät."
"Mutta sehän on heidän työtään, että he auttavat ihmisiä", jatkoi Kiukku hermostuksissaan: "Hehän saavat siitä ison palkkansa!"
"Niin niin, mutta joutuvat kuulemma jäämään ylitöihin tämän tästä tekemään paperitöitään ym", yritti Sopu taas puolustaa. "Ja ennen kaikkea nainen uuvuttaa itseään vain lisää muistellessaan vanhoja - kuule Kiukku, sinun pitäisi jättää hänet jo rauhaan", Sopu vaati.
Näin jatkoivat Sopu ja Kiukku vääntämistään eikä nainen osannut päättää, kumpi voittaisi. Jos Kiukku saisi vallan, nainen jatkaisi muistutuksen lisäksi vielä kantelun tekoon ja vaikka mitä ikinä keksisi, että saisi oikeutta ihmisille. Nainen oli saanut muistutuksen tehtyään apulaisylilääkäriltä kaksi eri vastinetta, joiden kirjoittaja ilmeisesti pyrki t3-saivartelullaan siirtämään ajatuksen pois tehdyistä mokista - eli mitään virhettä ei myönnetty tapahtuneen. Kiukku puhisi: "Tämän voi tulkita niin, että Suomessa lääkäri saa olla täysin tietämätön joistain sairauksista ja nimitellä mielivaltaisesti potilasta miten sattuu ja pyytää vartijaa paikalle, kun itsellä sattuu voimat loppumaan työntekoon."
Eikä ollut kysymys vain naisesta itsestään, vaan nainen tiesi liiankin hyvin, miten surkea tilanne Suomessa oli monella sairaalla, jotka eivät saaneet apua. Julkisuudessa olleet ME/CFS-potilaat olivat jäävuoren huippu ja oli käsittämätöntä, kuinka sivistysvaltio antoi tällaisen potilaiden kaltoinkohtelun jatkua. Kiukku siis todellakin näytti saavan yliotteen ja perusteet voitolleen tosielämästä.
Toisaalta, jos Sopu saisi voiton, nainen saisi mielenrauhan ja varmasti voimiakin lisää; olihan ikävien asioiden ajattelu todella kuluttavaa. Väsymys, silmä- ja pääkipu ja koko kehon jomotus vaivasivat naista niin, ettei hän edelleenkään jaksanut kuin pienen osan siitä, mitä jaksaisi terveenä. Jos Sopu saisi voiton, niin naisella jäisi enemmän energiaa kaikkeen luovaan toimintaan, mitä hän niin kovin paljon enemmän olisi halunnut tehdä. "Varmasti saat silloin itsesi vielä kokonaan terveeksi", perusteli Sopu.
Näin jatkoivat Kiukku ja Sopu väittelyään. Joinakin päivinä ja hetkinä Sopu voitti, toisina taas Kiukku. Nainen toivoi enemmän kuin mitään, että lopulta Kiukku kyllästyisi ja lähtisi tiehensä ja hän saisi herätä uuteen aamuun, jossa ei enää tarvitsisi Kiukkua mihinkään.
Lisäys 28.1.-22: Odotan sitä päivää, kun Suomessa valtion virallinen edustaja pyytää lääkäreiden puolesta julkisesti anteeksi ME/CFS-sairaiden kohtelua.
Vielä sanasta "sopeutumishäiriöinen": Olen myöhemmin oppinut, kuinka kyseessä todellakin on virallinen diagnoosi. Sille, miten tuota diagnoosia käytetään, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko.
Siihen jotenkin minusta tiivistyy psykiatrian koko nurinkurisuus. Ainakin ME/CFS-sairauden osalta; sairaasta ihmisestä on yleensä tullut suorastaan sopeutumisen mestari, kun yhteiskunnalta ei ole apua saanut. Onko se sitten "sopeutumishäiriö", kun on aina vain pakko sopeutua sairauden lisäksi siihen, ettei saa apua tai edes sosiaaliturvaa ilman mielenterveysdiagnoosia?
Kirjoitin tämän henkilökohtaisen lääkärikokemukseni raskasta aihetta keventääkseni kolmannessa persoonassa ja kahden eri tunteen kamppailuna. Minusta on tuntunut vaikealle kenellekään edes kertoa siitä, että lääkäri TODELLAKIN UHKASI KUTSUA VARTIJAN PAIKALLE, koska kokemus oli niin käsittämätön.
Niin käsittämätön, että tuli epäilys siitä, uskoisiko minua edes kukaan. Muiden kokemuksia kuultuani tiedän, ettei vastaava lääkärin törkeä käytös ole edes ainoa laatuaan.
Jos olisin lääkäri, tuntisin syvää myötähäpeää kollegojeni puolesta ja yrittäisin muuttaa asenteita lääkärikunnassa sisältä päin. Tosin se on vaikeaa niin kauan, kun Valvira ahdistelee parhaimpia lääkäreitämme, samalla kun ammattiinsa sopimattomat lääkärit saavat rauhassa jatkaa työtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti