Otsikon ajatus tuli mieleeni, kun seuraan tätä maailmaa, jossa oikeassa olemisesta pidetään kynsin hampain kiinni.
Toisaalta on niin, että jotta siihen asti päästäisiin, että virhe myönnettäisiin, tarvittaisiin jo valtavasti viisautta.
Sitä tarvitaan ensin virheen tunnistamiseen - ja sitten sen tunnustamiseen edes itselle. Sen jälkeen tulee vielä valtavan suuri rohkeus tarpeen; uskallanko minä kertoa totuuden, kun tiedän saavani kaikki "oikeassa olijat" kimppuuni?
Otsikon ajatus toteutuu sitten viisauden laajentuessa ja laajentuessa, kun yksi jos toinenkin uskaltaa ensin olla rohkea.
Mielenkiintoista on sitten seurata tässä aitiopaikalla, miten tuo terveydenhoidon ja sosiaaliturvan toteuttajien viisaus ja rohkeus kehittyy - vai kehittyykö lainkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti