Sosiaaliturvaministerin avustajalle

Kirjoitin sosiaaliturvaministerin avustajalle, koska ministerit näyttävät olevan liian kiireisiä vastatakseen. Jo vuosia olen yrittänyt kertoa työttömien sairaiden tilanteesta, turhaan. Tässä on katkelma viestistäni:

Sinä Sannin avustaja, joka luet tätä. Oletko yhtään viestiäni välittänyt Sannille ja sanonut, että nyt on tärkeä saada sairaat pois työttömien joukosta?

Myös sinun vastuullasi, hyvä avustaja, on se, että Sanni on noin järkyttävän asenteellinen ja ilkeä työttömiä kohtaan, ellet välitä tavallisen kansan viestejä sosiaaliturvaministerille.

Että sosiaaliturvaministeri voi tehdä tuollaisen puheen, kuin minkä hän toissapäivänä luki eduskunnassa; kun hän puhui nukkuvista naapureista, kun työssä käyvä lähtee töihin. Ja samassa hengenvedossa puhui reiluudesta!

Sanni puhui reiluudesta!!!

Yritin tässä välissä hieman nukkua. Olinhan herännyt aamuyöstä Sannin työttömien kiusaaminen mielessäni ja kirjoittanut tuon edellisen viestini. Jatkoin vielä:

Uni ei tullut, kun piti tulla vielä kertomaan sinulle Sannin avustaja, että kerro Sannille sekin, että  moni ikäiseni sairas työtön on pakotettu vielä hoitamaan iäkkäitä vanhempiaan, kun yhteiskunta jättää vanhukset HEITTEILLE. Niin ainakin täällä omalla hyvinvointialueellani.

Niin minäkin 91-vuotiasta muistisairasta äitiäni, jolla on tällä hetkellä kivulias säärihaava sen lisäksi, että lonkka-nivelrikkojen vuoksi on liikkuminen vaikeaa ja kaatumisen vuoksi oikea olkavarsi ei ole toiminut enää yli 22 vuoteen. 

Hän sai palvelusetelin vasta tänä vuonna, vaikka se olisi pitänyt kaiken järjen mukaan saada jo 3,5 vuotta sitten hänen suureen suolistoleikkaukseensa liittyvän kuntoutuksen loputtua. Näin täällä omassa kotikaupungissani säästetään vanhusten hoidossa; pakotetaan itsekin sairas tytär hoitamaan, kun hän ei ylikilttinä ja tunnollisena raski kieltäytyä äitinsä hoitamisesta.

Äitini on RIKKONUT itsensä perushoitajan TYÖSSÄ, vaikka sitä työtä rakastikin. Olen saanut kuulla hänen kertomuksiaan, kuinka hän on joutunut yksin siirtelemään jopa painavia ruumisarkkuja. Työhön kun kuului kuolleiden laittaminen arkkuun.

Minä kuulen herkästi toisen ihmisen katkeruuden. Siksi sitä epäilin Sanninkin ilkeyden takana olevan.

Minun ON PAKKO nukkua paljon, että jaksan vielä äitini asioita hoitaa. Huonosti nukutun yön jälkeen olen kahta kauheammin työkyvytön. Hoivapalvelun käyntejä saatiin lisättyä kolmeen viikossa. VAIN KOLMEEN VIIKOSSA!!! 91-vuotiaalle monin tavoin sairaalle!!!

Voitteko edes kuvitella huoleni, kun sairaan äiti luona käväisee kotihoito vain kolmena päivänä viikossa? Säärihaavan vuoksi ovat käyneet muutaman ylimääräisen kerran.

Stressin on niin valtava tästä tilanteesta, että olen nyt ollut kovassa yskässä ja flunssassa jo pari viikkoa ja flunssa me/cfs:ssä ei ole vain flunssa, vaan se on kaikkien oireiden pahentuminen niin, että olen ison osan päivää vuoteen oma. Ja minun on silti huolehdittava äidistäni, vaikka olen tehnyt kaikkeni delegoidakseni vastuuta muille. Hermostoni on riekaleina ja tarvitsisin vain ja ainoastaan lepoa ja rauhallista liikkumista.

Ymmärrätkö nyt, Sannin avustaja, miltä minusta Sannin sanat, välinpitämättömyys ja työnsä laiminlyönti tuntuvat?

Ja kuulehan avustaja: Kun tämä kaikki, mitä tässä kerron, kuuluu nimenomaan sosiaaliturvaministerin tietää, ettei hän päästelisi koko kansalle sellaisia sammakoita, jotka osoittavat hänen täydellisen tietämättömyytensä niistä ihmisistä, joiden asioista päättää.

Viestini Sannin avustajalle jatkui kohta, koska uni ei tullut:

Kuulehan Sannin avustaja, en pystynyt nukkumaan enää silmällistäkään ja tiedän, että sen vuoksi on edessä vaikea ja kivulias päivä. Hyvät yöunet ovat ne, jotka minut pelastavat elämään edes hieman normaalimpaa elämää - tänään sellaista ei tullut. Terveiset vain Sannille, että vieläkö kehtaa kadehtia aamulla pidempään nukkuvia!

Yrittäessäni nukkua, mieleeni tuli oma äitini 5-vuotiaana, kun hänet jätettiin yksin huolehtimaan talosta, lehmästä ja kahdesta kamarissa makaavasta vanhuksesta, kun muu perhe lähti kauemmas viikoksi heinäntekoon. Tämä toistui monena kesänä. Epäilen itsekin äidin kertomaa, että onko mahdollista, että hän oli 5-vuotias... joka tapauksessa hän on ollut alle 10-vuotias ja täysin liian nuori kantamaan tuollaista vastuuta. Äitini on syntynyt 1934 ja sota-aikaa elettiin ja äidin isä oli rintamalla. Isä oli kalastaja ja seppä ja perhe oli köyhä.

Mitä Sannin äiti teki 5-vuotiaana ja millaista vastuuta kantoi? Pyydän anteeksi ehkä asiattomalta tuntuvaa kysymystä, mutta jos tarkemmin miettii, niin kysymys onkin aiheellinen. Millaiset juuret ja lähtökohdat meillä on, sillä on valtava vaikutus koko loppu elämään ja seuraavien sukupolvien elämään. Rikkautta aina kokeneen on lähes mahdoton ymmärtää köyhää, se on nähty liian usein.

Minä menin ensi kerran töihin 13-vuotiaana lapsenlikaksi ja kesälomat menivät enimmäkseen kesätöissä ainakin jo 16-vuotiaasta lähtien; kaalimaalla, kahvilassa, sanomalehden jakajana, mutta enimmäkseen lapsista huolehtien ja heitä leikittäen yksityisesti tai kaupungin leikkipuistoissa ja päiväkodissa. Ja näistä ei eläke ole kertynyt, kuin ei myöskään lastentarhanopettajan töistä ennen 23-ikävuottani. Se ei ole reilua!!! Joskus tein kahta työtä yhtä aikaa jo alle 20-vuotiaana - tai kolmea työtä, jos opiskelukin työksi lasketaan. 

Virassa ehdin olla vain Espoossa asuessamme. Takaisin pohjoisemmaksi kotikaupunkiini muuttaessamme oli lama-aika ja viroista puute, mutta tein jatkuvasti sijaisuuksia, yleensä pitkiä, ja kaikki päiväkodissa työskennelleet tietävät, kuinka tärkeä on sijaisten osuus siinä, että toiminta ylipäätään pyörii ja lasten vanhemmat pääsevät töihin..

Vaikka jouduin lopettamaan yritykseni jo 50-vuotiaana terveyssyistä, sairastaen me/cfs-sairautta, jota edes lääkärit eivät tunnistaneet, niin ehdin siis tehdä pitkän tovin työelämässä kokoaikatyössä - kahdessa eri ammatissa. Ja toki kaksi lasta siinä välissä pyöräyttäen ja hoitolastakin kotona hoitaen, kun oma kuopus oli 1-2-vuotias. Ja toki olin joutunut turvautumaan osa-aikasijaisuuksiin jo ennen uuden ammatin opiskeluani, koska kokoaikatyö isossa lapsiryhmässä ja hälinässä kuormittivat liikaa. Ehdin nähdä parissa työpaikassa myös järkyttävän huonoa työilmapiiriä, joka itsessään jo sairastuttaa herkempää ihmistä. 

Ja vielä tuonkin jälkeen tein kaikkeni keksiäkseni osa-aikatyön, jota jaksan tehdä. Laskutusosuuskunnan kautta laskuttaessa Te-palvelu osasi siitäkin tehdä helvettiä omalla byrokratiallaan. Ihmettelen suomalaisten taitoa kiusata muita silloin, kun kuuluisi auttaa ja siitä palkankin saa.

Onko Sanni ollut koskaan Te-palvelun kiusattavana, kun on vain yrittänyt tehdä kaikkensa elantonsa eteen?

Tämäkin on tärkeä kysymys sosiaaliturvaministerille, koska kuinka hän voi auttaa ihmisiä työssään, jos ei tiedä ihmisten kokemuksista mitään?

Sinnittelin lähes 59-vuotiaaksi asti yrittäen vielä jopa koululaisten iltapäiväohjaajan töitä. Se oli liian rankkaa, vaikka lasten kanssa työskentely on ollut minulle aina myös antoisaa, ja jäin pitkälle sairauslomalle ja sillä tiellä olen, enkä ole saanut kaikista perusteluistani ja lääkärin B-lausunnoista huolimatta edes ensimmäistäkään kuntoutustukea. Olen kuntouttanut itseäni koko ajan omaehtoisesti. Yhteiskuntamme ei tarjoa MITÄÄN kuntoutusta tähän sairauteen. Lisäksi huolehdin iäkkäistä vanhemmistani ja saatoin reilu 2 v. sitten isäni hautaan - todistaen sitä ennen sydäntä särkevällä tavalla terveydenhuoltomme epäkohtia.

Minusta sinun, Sannin avustaja, pitäisi antaa Sannin itsensä tämä lukea. Kyllä hänellä on korkea aika opetella itsereflektointia ja ymmärtää se, kuinka hänen sanansa satuttivat. Ja voin kertoa, että niiden määrä, joita ne sanat satuttivat, ei ole kymmenissä, sadoissa eikä tuhansissa, vaan vähintäänkin kymmenissä tuhansissa ihmisissä. Ellei enemmässäkin.

Kaikkea hyvää siitä huolimatta teille kaikille, niin avustajille kuin Sannillekin. Nyt on itsereflektion ja oppimisen aika meillä kaikilla.