Blogillani ei ole paljoa lukijoita: Lähetän linkin tai kirjoitukseni vain heille, joita asia koskee; esim. Kelan johtavalle ylilääkärille, työkyvyttömyyseläke- ja kuntoutustukihakemuksen hylkäämistä käsitteleville valituselimille, Lääkärilehdelle ja lääketieteen opiskelijoille, poliitikoille, jotka lupaavat, mutta eivät toteuta lupauksiaan, jopa Vakuutusoikeudelle.
Mutta on osoittautunut tässä vuosien varrella, että heitä ei pisaraakaan kiinnosta. En ymmärrä, miten se edes on mahdollista. Miten voi tehdä työtään olematta kiinnostunut työnsä kohteesta?
Joskus harvoin olen ottanut yhteyttä myös toimittajiin; heitä tuntuu kiinnostavan eniten. Mutta tässä maailman ajassa heilläkin on liikaa epäkohtia esiin tuotavaksi.
Ei ole minun asiani enää, miten he työnsä hoitavat. Jään eläkkeelle joka tapauksessa kahden vuoden päästä. Minun on keskityttävä nyt vain mukaviin asioihin.
Hyvästi blogini. Hyvästi kaikki, jotka olette blogiani lukeneet.
Te teette varmasti parhaanne siitä ymmärryksestä käsin, mikä teillä on. Toivon silti, että kirjoitukseni lisäsivät edes hippusen verran ymmärrystä toisenlaisesta ihmiskokemuksesta työnne tuloksista, kuin omanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti